2022 Selkäprojektin tulokset: IDD & CDDY cotoneilla
Rotuyhdistyksemme sai helmikuussa 2021 Suomen Kennelliitolta 3000 euron tutkimusapurahan cotoneiden välilevysairautta koskevaan tutkimukseen. Myös Suomen Coton de Tuléar ry osallistui tutkimukseen 300 euron panostuksella. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko virallisessa selkäkuvauksessa 24-48 kk:n iässä todetulla välilevykalkkeutumien määrällä ja koiran CDDY-geenitestituloksella tilastollisesti merkittävä korrelaatio. Tarkoituksena oli selvittää myös, miten tätä tutkimustietoa voidaan hyödyntää jalostuksessa, jotta kivuliasta, haastavaa ja taloudellisesti raskasta välilevysairautta voidaan vähentää rodussa.
Projektin pohjana toimi Saila Kipon ja Pirjo Lindblomin koostama taulukko IDD-tuloksista ja CDDY-geenitesteistä. Projektin ensimmäisessä vaiheessa taulukkoa päivitettiin keräämällä kaikki IDD-tulokset jalostustietojärjestelmästä ja kontaktoimalla näiden koirien omistajia CDDY-geenitestin tulosten keräämiseksi. Kun kaikille projektiin mukaan lähteneille kuvatuille koirille oli saatu CDDY-geenitestistä tulos, kontaktoitiin koirakot joilla oli CDDY-geenitesti otettuna, mutta ei vielä virallista IDD-tulosta. Projekti saatiin apurahalla tuettujen tulosten keräämisen osalta maaliin vuonna 2022. CDDY-tuloksia saatiin kerättyä kaiken kaikkiaan 465 kpl ja IDD-kuvattujen ja CDDY-geenitestattujen koirien tuloksia saatiin 222 kpl. Tutkimuksen tulokset olivat mukana Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja tutkija Vilma Reunasen väitöskirjassa, jonka tieteellinen artikkeli julkaistiin alkuvuonna 2025. Tästä syystä pääsemme jakamaan kovasti odotettuja selkäprojektin tuloksia vasta nyt.
Tulosten kerääminen jatkuu edelleen vapaaehtoisvoimin samaan projektin pohjana käytettyyn taulukkoon ja tuloksia käytettiin hyödyksi muun muassa uuden cotonien jalostuksen tavoiteohjelman luonnissa.
Välilevyjen kalkkeutuminen
Erityisen alttiita välilevysairaudelle ovat kondrodystrofiset koirat, joihin myös cotonit kuuluvat. Välilevyjen tehtävänä on tasata painetta selkänikamien välillä ja samalla osaltaan varmistaa selän riittävä liikkuvuus. Välilevyjen rappeutumisessa välilevyn nestemäärä vähenee ja välilevy kuivuu sekä lopulta usein myös kalkkeutuu.
Välilevyrappeuma ja kalkkeutuneiden välilevyjen esiintyminen lisäävät selvästi koiran alttiutta välilevytyrälle. Alttius välilevytyrälle on sitä suurempaa, mitä enemmän koiralla on kalkkeutuneita välilevyjä. Välilevytyrän oireet ovat seurausta selkäydin- ja hermovaurioista, ja oireet voivat vaihdella hyvin lievästä selkäkivusta täydelliseen halvaantumiseen. Riittävästi kalkkeutunut välilevy voidaan nähdä röntgenkuvassa. Tiedetään myös, että röntgenkuvissa todetut välilevykalkkeumat periytyvät voimakkaasti. Välilevyrappeumaa voidaan vähentää välilevykalkkeumien röntgenseulonnan ja CDDY-geenitestauksen avulla. Aiemmassa tutkimuksessamme totesimme, että nuorilla mäyräkoirilla röntgenkuvissa todettujen välilevykalkkeumien lukumäärä kuvasti hyvin magneettikuvista varmennettua välilevyjen kokonaisrappeuma-astetta.

Cotonit mukaan IDD-lausuttaviin rotuihin 2016
Rodunjalostuksellisesti cotonien osalta ensimmäinen keino seuloa tätä ikävää ja kivuliasta sairautta saatiin vuonna 2016, kun cotoneille alettiin lausua Suomen Kennelliiton toimesta selän röntgenkuvista IDD-lausuntoja, eli kalkkeutuneiden välilevyjen määrää.
Suomalaisessa röntgenkuvattujen mäyräkoirien seurantatutkimuksessa selvisi, että röntgenkuvissa havaittujen välilevykalkkeutumien määrällä oli selvä yhteys välilevytyräoireisiin. Koirilla, joilla oli ≥ 5 kalkkeutunutta välilevyä oli 18-kertainen riski saada oireita verrattuna koiriin, joilla ei ollut kalkkeutuneita välilevyjä. Ensin mainituilla myös oireet olivat vakavammat. Vuoden 2017 lopussa julkaistiin CDDY-geenitesti, joka kertoo välilevysairauden geneettisestä riskistä. Syksystä 2024 CDDY-geenitestituloksia on voitu cotoneilla tallentaa virallisina terveystuloksina myös jalostustietojärjestelmään.
Selkäprojektin tulokset
Tuore Helsingin yliopiston & Suomen Coton de Tulear ry:n kanssa yhteistyössä tehty tutkimus osoittaa, että CDDY-retrogeeni on vahvasti yhteydessä selän välilevyjen kalkkeumien määrään coton de tuléareilla.
Tutkimukseen osallistuneista 222 geenitestatusta ja selkäkuvatusta koirasta 18 % oli kahden kopion kantajia, eli CDDY/CDDY, ja näistä 63 %:lla oli röntgenkuvissa vähintään viisi kalkkeutunutta välilevyä. N/CDDY koiria oli 45 %, ja näistä yli puolella (56 %) ei näkynyt röntgenkuvissa yhtään kalkkeutunutta välilevyä (IDD0). Vain 9 %:lla oli vähintään viisi kalkkeutunutta välilevyä (IDD3). Yli kolmasosa (36 %) koirista ei ollut lainkaan CDDY-retrogeeniä (N/N). Näillä yksilöillä välilevyjen kalkkeutuminen oli selvästi harvinaisempaa, 88 % oli IDD0, eikä joukossa ollut yhtään IDD3 -koiraa.

Löysimme välilevyjen rappeutumisessa koirakohtaista vaihtelua, josta CDDY-retrogeeni siis selitti suurimman osan, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Välilevyrappeuman taustaa voidaan siis edelleen pitää monitekijäisenä, eli siihen vaikuttavat CDDY retrogeenin lisäksi myös jotkin muut, vielä tuntemattomat, geneettiset tekijät sekä ympäristötekijät. Tuloksemme olivat tilastollisesti merkitseviä.

Jo projektin päättyessä cotonien tilanne CDDY -geenin suhteen oli erittäin hyvä: vain 13 % on homotsygootteja (CDDY/CDDY) ja puhtaita, eli N/N-koiria on rodussa runsaasti, joten hallitulla jalostuksella geenistä on mahdollista päästä kokonaan eroon. Kaikissa roduissa tilanne ei valitettavasti ole yhtä hyvä.
Tehokkain tapa välilevytyrän ehkäisemiseen on geenitestaus ja virallinen röntgenkuvaus yhdessä
Tutkimus osoittaa, että geenitestaus tarjoaa tehokkaan työkalun rodun terveyden edistämiseen. Tuloksena voidaan suositella, että jalostusvalinnoissa käytetään hyväksi sekä geenitestausta että virallisia röntgenkuvauksia. Tavoitteena on vähentää haitallisen geenin (CDDY) esiintyvyyttä vaarantamatta rodun monimuotoisuutta ja tästä syystä geenin kantajien jalostuskäyttöä tulee jatkaa.
Suositukset jalostukseen:
Hyväksytty yhdistelmä: Toinen vanhemmista tulee olla N/N, jolloin toinen voi olla N/CDDY tai CDDY/CDDY. Tällöin syntyvät jälkeläiset voivat olla geenitestitulokseltaan N/N tai N/CDDY.
Jalostuksessa voi suosia N/N + N/N -yhdistelmiä, kunhan varotaan, että yksittäisten N/N -koirien jälkeläismäärä pysyy maltillisena
Virallinen IDD-lausunto kannattaa olla yhden tai kahden geenikopion kantajilta, eli N/CDDY ja CDDY/CDDY -koirilla.
Röntgenkuvatuista koirista kannattaa suosia niitä, joilla ei ole ollenkaan kalkkeutuneita välilevyjä, ja käyttää jalostukseen vain koiria, joilla on korkeintaan 2 kalkkeutunutta välilevyä (IDD0 ja IDD1).
Tulevaisuudessa kun N/N-koirien osuus on riittävän suuri, voidaan CDDY-retrogeeniä kantavat koirat voidaan jättää kokonaan pois jalostuksesta.
Tutkimus löytyy nimellä:
Allelic frequency of 12-FGF4RG and the association between the genotype with number of calcified intervertebral discs visible on radiographs in Coton de Tuléar and French Bulldog breeds
Väitöskirjatutkija:
Vilma Reunanen
vilma.reunanen@helsinki.fi
Sanastoa
CDDY = FGF4-retrogeeni kromosomissa 12. Koiria, joilla on yksi tai kaksi kopiota tästä retrogeenistä, nimitetään kondrodystrofisiksi
CDPA = kondrodysplasia, lyhytjalkaisuuden aiheuttava FGF4-geeni kromosomista 18
IVDD = Intervertebral disc disease, eli välilevysairaus, jonka riski kasvaa kalkkeutumien ja CDDY-geenikopioiden määrän myötä. Se viittaa sairauksiin tai vaurioihin, jotka koskevat selkärangan nikamien välissä olevia välilevyjä. Yleisiä muotoja ovat esimerkiksi välilevyn pullistuma ja välilevyn rappeuma
CDDY/CDDY = Homotsygootti, kaksi kopiota geenistä. Suurin riski välilevykalkkeumille
N/CDDY = Heterotsygootti, yksi kopio geenistä. Suurentunut riski välilevykalkkeumille
N/N = ei yhtään kopiota geenistä. Koiralla ei tilastojen valossa todennäköisesti ole kalkkeutumamuutoksia välilevyissä tai määrä on vähäinen.